Juttelin tässä viimeyönä yhden tuttavani kanssa. Puhuimme laidasta laitaan mitä päähän sattuikaan pälkähtämään, mutta sitten keskustelu kääntyi ns. vakavampaan suuntaan. Tai en osaa sanoa kuinka vakavaa se hänelle oli, kello oli kaksi yöllä ja molempia väsytti, mutta silti keskustelu jäi häiritsemään.
Jotenkin olimme siis päätyneet puhumaan siitä, mitä naisen kuuluu tehdä ja millainen hänen paikkansa suhteessa ja yleisesti on. Esimerkiksi kuuluuko nainen aina keittiöön vai saako hän olla perheen uranainen ja jättää lapset miehen niskoille.
Keskustelussa tuli ilmi, että hänen mielestään tietyt asiat jotka ovat miehisiä, eivät ns. kuulu naisille ollenkaan eivätkä he ”saa” tehdä niitä (esim. metsästys). Kieltoa ei suoranaisesti kuulunut, mutta kyseinen mielipide tuli varsin selvästi esille ja ”metsästyksestä” keskustellessa hän toisteli lausetta ’oi kuinka naisellista’. Okei. Jokaisella saa olla mielipide vaikka se ei olisikaan samanlainen kuin minun, enkä tästä suivaantunut. Liikuimme eteenpäin.
Totesin hänelle, että itse pidän metsästyksestä ja minusta on kiva rikkoa stereotypioita. Kuulemma ei ole. Pyysin perusteluja että miksei ole (vaikka mielipideasioista yleensä on vaikea perusteluja kasaan haalia) ja sain vastaukseksi kutakuinkin ’No ihan tyhmää rikkoa vaan jotta ois erikoinen’. Selitin sitten, että ei intoni metsästykseen johdu siitä, että haluaisin olla erikoinen. Tämä hänen tuntui olevan vaikea käsittää. No jatkettiin taas eteenpäin, kunnes tuli vastaan väite siitä, kuinka hän pitää itseään feministinä.
Tässä kohtaa revin hiuksia päästäni.
Olin hämmentynyt mielestäni ristiriitaisista väitteistä ja siksi pyysin häntä selventämään miten pitää itseään feministinä, ja silti uskoo että jotkut miehisiksi yleisesti mielletyt hommat eivät kuulu naisille ja siksi naisten ei kuuluisi niitä suorittaa (selvennykseksi, mielestäni tämä ei siis kuulu feministiseen käsitykseen maailmasta ja sen tasa-arvosta yms.). Tässä kohtaa taisi loppua argumentit (mikä vähän surettaa, sillä olisin vain halunnut kuulla perusteluja, en yrittänyt lytätä hänen mielipidettään) ja hän sanoi, että pitääkin itseään vain osittain feministinä. Myös argumentti siitä kuinka jotkut asiat eivät vain ole naisellisia toistui. Pyysin siis seuraavaksi selventämään mikä on naisellista.
Sain kuulla listan kaikesta mitä hän itse tekee. Tässä kohtaa minulle oli jo muodostunut pälvikalju.
Toki, jokaisella on omamielipide asioista ja oikeus niihin. Myös siitä mikä on naisellista, ja mikä kuuluu naisille ja mikä miehille, mutta kun jonkun omat mielipiteet menevät ristiin toistensa kanssa, en tiedä itkeäkö vai nauraa. Toki feministiksi on aika suhteellinen käsite, ja tyttö on varmasti sitten feministi muissa asioissa niin kuin sanoikin, niin silti keskustelu sai yöllä verenpaineen kohoamaan.
No tässä oli vuodatusta tästä ristiriitaisesta aiheesta. Ja koska blogi ei ole paikka vain sen kirjoittajien ajatusten julkaisuun, vaan teillä upeilla lukijoilla on mahdollisuus kommentoida, haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne! Oletteko törmänneet siihen että joku puhuu itsensä ns. pussiin? Oletteko sitä mieltä, että nainen kuuluu keittiöön ja mies hoitaa raskaat hommat? Tai ihan vain kerrot millaisia tunteita kyseinen aihe herättää. Myös kirjoittajakollegoilta olisi mukava saada mielipiteitä!
Tämä keskustelu sai minut innostumaan rajojen rikkomisesta, ja päätinkin huomenna ostaa lemmikiksi kirahvin, muuttaa talon katolle asumaan telttaan, ostaa kesämökiksi iglun ja mennä töihin armeijaan avoimena homona. Ihan vaan rikkoakseni stereotypioita.
